IN MEMORY OF A GREAT MASTER
”I am going to conquer Gaul.” //
”Yeah right. We’re gonna fight back!” ”Yep!” //
”I shall mobilize my entire army!” //
”We’ll come and meet you for the fight!” //
”One at a time!” //
”You first, Julius.” ”Alea iacta est.”
(RIP Albert Uderzo 1927-2020)
Minä kirjaimellisesti kasvoin lukien Asterixia, ja Asterix oli luultavasti ensimmäinen lukemani sarjakuva – muistan selanneeni meillä kotona olleita albumeita ennen kuin edes ymmärsin, että ne olivat saksaksi… Kuudenkymmenen vuoden jälkeenkin Asterix-sarjakuvat uppoavat edelleen sekä lapsiin että aikuisiin, ja syynä on varmasti yhtä lailla käsikirjoittaja René Goscinnyn tarinat kuin Albert Uderzon taidekin. Molempia ihailen suuresti. Uderzon piirroksia tarkemmin katsoessa huomaa, että hän tajusi ihmiskehon anatomian täydellisesti ja saattoi juuri siksi venyttää sitä niin paljon. Ja ne taustatkin! Tämä maaliskuussa edesmenneen piirtäjämestari Uderzon muistoksi tekemäni pikku sarjakuva tarjosi myös hyvän tilaisuuden pieneen historia- ja nörttiaiheiseen tarinaan.
I literally grew up reading Asterix, and Asterix was probably the first comic I ever read – I remember leafing through some issues we had at home before even understanding they were in German… Even after sixty years Asterix comics are read by children and adults alike, surely due to both the stories written by René Goscinny and the art by Albert Uderzo. I greatly admire both of these. When looking at Uderzo’s drawings closely you can see that he really understood human anatomy which is why he could stretch it so much. And the backgrounds, too! This little comic I drew in the memory of the great drawer master Uderzo who passed away in March was also a good opportunity to make a small history/nerdy story.
Asterix by Goscinny & Uderzo
Jullen nenä uijui !! <3
Mun lemppari Asterix-albumi oli Asterix ja alppikukka, se oli ehkä eka jonka luin ja siksi on siihen lämmin suhde 😉 Ja jossain vaiheessa ala-asteella piirtelin heppoja kopioimalla Asterix-albumeista, kun ne oli mun mielestä niin kauniita 😀
Minun ensimmäiseni oli se ihan ensimmäinen eli Asterix ja Kleopatra. Siinä Julle toteaa moneen kertaan, että Kleopatralla on hyvin nätti nenä ! (Äksy luonne mutta totisesti nätti nenä.)
Jullen nenä on kyllä hieno, mutta onhan Kleopatran kuitenkin ihan omaa luokkaansa 😀
Minun ensimmäinen Asterixini oli varmaan Päällikoiden ottelu. Ja sitten oli se saksaksi selaamani Asterix Korsikassa… Alppikukka on kyllä yksi parhaista, ja osa näistä piirroksistani onkin törkeästi kopioitu juuri siitä albumista. Tosin Jullen komea nenä on kopsattu Jumaltenrannan noususta ja tuhosta.
Asterix ja Kleopatra on myös erinomainen, ja siksi ensimmäinen suomennettu Asterix-albumi. Suomalaiset kustantajat halusivat varmaankin aloittaa varmalla hitillä. Ensimmäiset Asterix-tarinat olivat Asterix gallialainen (vuodelta 1959!), Kultainen sirppi ja Asterix ja gootit.
Hieno sarjakuva, Uderzo 😢 Aleksanteri Suuri valloitti tunnetun maailman kolmessakymmenessä vuodessaan, no kohtuu ok mutta Goscinny kirjoitti kaikki ne sarjakuvat viidessäkymmenessään. Alberto oli sentään pidemmälti.
En kyllä muista mikä olisi ollut eka Asterix minkä olen lukenut, tuntuu vaan että ei kai koskaan ole ollut aikaa, ettei niitä olisi ollut 🤔
Akvavitix on kyllä kovan luokan pelinjohtaja kun ottaa rankan ryhmän sisäisen konfliktin noin rauhallisesti 🙂
Uderzo ja Goscinny kyllä ansaitsee kaiken rakkauden, tietysti jo Asterixin takia, mutta tekiväthän he molemmat paljon muutakin. Itelläkään ei ole ollut elämässä aikaa ennen Asterixia, on vain aika ennen kuin opin lukemaan ja ymmärtämään, mitä niissä tapahtui muuten kuin kuvista arvailemalla (onneksi se aika oli vain viisi vuotta).
Akvavitix on muutenkin paras tyyppi, ja ainoa vaihtoehto pelinjohtajaksi tähän sarjikseen. Luulen kyllä, että Asterixin, Obelixin ja Juliuksen pelitapa on sellainen, että he huutavat toistensa päälle ja kiistelevät koko pelin ajan, mutta ovat oikeasti kavereita. Akvavitix tietää tämän ja ottaa coolisti 😀