CTID: TEXT WALLS
”The thing I’m going to talk about in this part of my series of Comic Things I Dislike often appears with the ’talking heads’ phenomenon mentioned earlier, though of course not always. What I’m referring to here is text walls which means that the panels are filled with way too much text.” //
”As I said, ’talking heads’ and text walls quite often appear together, and there is one very good reason for this. They come from the same place and same kind of need. Often, not every time.” //
”What I mean here is the comic maker’s need to talk about something, tell their opinion or explain some abstract concept, not so much the want or need to tell about something that has happened.” //
”One easily falls victim to a text wall if one has important things to say about something that is difficult to draw about. However, most comic creators try to avoid making text wall comics. And for a good reason, too. Text walls are mostly considered pretty boring as they make reading the comic painstaking and slow.” //
”Sometimes it is a good idea for a comic maker to ask themselves if it is necessary to make a comic about some topic just because they’re used to do so. Maybe it is better to just write about certain things if they don’t make good comics.” //
”Because text wall comics often aren’t visually that interesting…” //
”…as the text by definition fills most of the panel. If you still want to make that comic, think first about which things are the most important ones to say.” //
”If your character has plenty to say… you can divide their lines into more than one speech bubble. Then the text wall doesn’t look that bad.” //
”Or you can bring in another character with whom to discuss the topic. A dialogue is often much more interesting in comics than a monologue, and like in real life conversation, in a dialogue the lines naturally stay shorter.” ”Could you please let me talk here, too?”
Aihearkisto: Nörtteilyä
SJEP: Puhuvat päät
CTID: TALKING HEADS
”One thing that many comic readers don’t like and most comic artists try to avoid is so-called ’talking heads’ comic.” //
”It means a comic in which in almost every panel there is a ’talking head’ explaining something.” //
”Mostly you end up with this when the comic maker has something important they want to say, not so much if they have a story to tell.”
”The problem with the ’talking head’ is that it get quickly boring as nothing happens and mostly the backgrounds aren’t that interesting, either. In shorter form, such as in Fok_it, the ’talking head may work.” //
”The ’talking head’ phenomenon easily happens also if you have two people discussing something.” ”Indeed. Conversations work without problems in books but not so easily in comics or movies.” //
In Tex Willer the characters mostly discuss by campfires where making coffee brings something visually interesting the the panels! //
”Comic artists easily fall for ’talking heads’ because they’re so easy to draw.” //
”So it’s a good idea to draw the character doing something while they’re explaining stuff. It’s more work when drawing but the end result is usually much better!”
SJEP: Epäselvä käsiala
CTID: UNREADABLE HANDWRITING
(Illegible handwriting)
”So if your handwriting is messy or unreadable, ask someone else to letter your comics… or do it by computer.”
Jos et jaksanut lukea sotkujani, niin näin siinä lukee:
”Yksi asia, mikä häiritsee ihan tosi paljon.” //
”Käsiala. Ja siis varsinkin tosi huono käsiala.” //
”Käsiala on tietysti kaikilla ihan omanlainen.” //
”Ja se on ihan hyvä asia, ei sen tarvitsekaan olla kaikilla sama.” //
”Erilaisia kirjoitustyylejä ja käsialoja käyttäen voi myös tuoda esimerkiksi persoonallisuutta eri hahmojen puhekupliin. Ehkä joku huutaa tai joku toinen puhuu kaunopuheisemmin.” //
”Mutta käsialan pitää AINA olla luettavissa ilman että se on vaikeaa tai vaatii vaivaa.” //
”Koska vaikka olisi kuinka hyvä tarina ja kuvitus, niin jos on vaikea lukea, mitä hahmot sanovat, niin kyllä se sarjis jää lukematta. Ainakin minulta.”
Here’s what’s written in that terrible handwriting:
”One thing that really annoys me.” //
”Handwriting. And I mean bad handwriting.” //
”Everyone of course has their own style of writing by hand.” //
”And that’s a good thing, not everyone’s handwriting has to be the same.” //
”By using different types of writing and lettering you can, for example, also bring personality to different characters’ speech bubbles. Maybe someone is shouting and someone else is more eloquent.” //
”But handwriting must ALWAYS be legible without it being hard or taking too much effort.” //
”Because even if the story and the drawings are really good, if the text is difficult to read, then the reader is not going to read it. At least I won’t.”
PS. Kiitos äidilleni viimeisen ruudun puhekuplan tekstaamisesta.
PS. Thanks to my mom for lettering the speech bubble in the last panel.
PPS. Tottakai se on Comic Sans, mitä muutakaan odotitte?
PPS. Of course it’s Comic Sans, what were you expecting?
SJEP: Intro
CTID: INTRO
”Hello everyone!” //
”This post is the first in a little longer series of comics. Its name is ’Comic things I dislike’.” //
”Its original name was ’Comic things I hate” but ’hate’ is too strong a word for these comics, and too absolute.” //
”I’m planning to tell about thing in comics, mostly in the comic style, that I dislike or find irritating.” //
”I also want to say that I am not a professional in comics but these are the opinions of an amateur. Also, all comic makers have their own style, and some use the things that I normally dislike really well!” //
”And indeed, these are my OPINIONS. Everyone can like exactly the comics they like – or not like!” //
”And yes, over the years I have fallen ’guilty’ of probably all the things I’m going to talk about.” //
”So I hope you don’t take this too seriously. I don’t want to insult anyone, I just want to talk about comics! We’ll start in the next post!”
Ole se fanitaide, jonka haluat nähdä maailmassa
BE THE FAN ART YOU WANT TO SEE IN THE WORLD
Toimin vaihteeksi pelinjohtajana ja laitoin Sankariakatemia-roolipelin hahmot muuttumaan lapsiksi ja joutumaan peitehommiin kesäleirille! Kun sanoin, että tästä olisi hauska nähdä fanitaidetta, yksi pelaajista vastasi, että ”ole se fanitaide, jonka haluat nähdä maailmassa”. Niinpä piirsin itse. Tosin yli puolet pelaajista taisi pelin aikana piirtää hahmonsa lapsina.
I was acting as the game master for a change and I made the characters from the Hero Academy RPG turn into children and having to work undercover on a summer camp! When I said I would like to see fan art of this, one of my players answered that I have to ”be the fan art you want to see in the world”. So I drew it myself. Though more than half of the players drew their characters as children during the game.
Hahmoilla oli kovin erilaiset tavat suhtautua lapsena oloon. Andreaksella oli parasta ikinä ja hän teki pyyhkeestä viitan ja juoksi ympyrää. Minun hahmoni Thranon piti muuttaa kissaksi, hän söi myyriä metsässä. John-Joseph tykkäsi fidget spinneristä ja lapsena olosta niin, että hän päätti jäädä lapseksi pelin lopussa. Terry vaati saada ottaa Boromirilta saamansa vaellussauvan mukaan leirille. Alienorava Onni muutettiin taas tavalliseksi oravaksi, joka ei saanut käyttää kirvestä. Minuel ei tällä kertaa ampunut, kun kesäleirille ei saanut tuoda jousta, mutta Minuel juoksi senkin edestä. Tea mökötti koko ajan.
The characters had very different attitudes towards being kids again. Andreas was having the time of his life, he made a towel cape and ran around in circles. My character Thranon was turned into a cat, she was eating voles in the woods. John-Joseph liked having a fidget spinner and being a child so much that he chose to remain a child after the adventure. Terry demanded that he wanted to take the hiking staff he got from Boromir to the camp. The alien squirrel Onni was turned into a regular squirrel that wasn’t allowed to use an ax. Minuel didn’t shoot this time as she couldn’t take her bow to the camp but she made up for it by running a lot. Tea was sulking all the time.
Tarinassa esiintyi myös kissaihmisten kuningas Rasmus, jolla on mukanaan kaikenlaista leiriläisten ja ohjaajien vuosien varrella kadottamaa kamaa. Kuvauksistani jotkut pelaajat päättelivät kohdanneensa jonkinlaisen Muumien Piisamirotan eivätkä suinkaan kissaihmistä, mutta se oli ihan hyvä juttu. Tältä ajattelin Rasmuksen suunnilleen näyttäneen. (Kissaihmisillä ei minun mielestäni ole häntää, hehän ovat olleet ihmisiä aivan hiljattain.)
One of the characters in the story was the cat people’s king Rasmus who was wearing all sorts of stuff that camp kids and instructors have lost over the years. From my descriptions some players thought he was more like some Moomin character and not a cat person but that actually was a good thing. However, this is what I thought Rasmus looked like. (I don’t think cat people have tails as they were humans not that long ago.)
Mulla oli aivan liian hauskaa vetää tätä peliä.
I had way too much fun GMing this game.
Kilpikonnista viimeinen
THE LAST OF THE TURTLES
Lumihevonen toi minulle sarjisfestareilta Eastmanin ja Lairdin TMNT-sarjiksen The Last Ronin. Se sijoittuu teini-ikäisten mutanttininjakilpikonnien tulevaisuuteen, jolloin teini-ikä on jäänyt kauas taakse, ja enää yksi kilppariveljeksistä on jäljellä kulkemassa koston teitä. Mutta en kerro kuka kilppareista hän on, jos vaikka haluatte lukea sarjiksen. Fanitaide lienee väistämätöntä.
Snowhorse brought me an TMNT comic called The Last Ronin, by Eastman and Laird, from the Comic Festival. The story is set in the future of the Teenage Mutant Ninja Turtles when their teenage years are far behind and only one of the turtle brothers is left, walking the paths of revenge. But I won’t tell you which turtle he is, in case you want to read the comic. Fan art, I assume, is inevitable.
The Last Ronin oli hyvä sarjakuva ja hyvä tarina. Synkkä, surullinen ja väkivaltainen kyllä, mutta hyvä. Tosin en ole vielä ihan sinut sen kanssa, että koska tämä sarjis on Eastmanin ja Lairdin käsikirjoittama, se on alkuperäisten kilppareiden osalta periaatteessa canon, ja se on aika synkkä viimeinen kappale siihen tarinaan. Onneksi, kuten Mikey kerran sanoo, ”sarjakuvissa kukaan ei pysy kuolleena kovin kauaa”.
The Last Ronin was a good comic and a good story. Dark, sad and violent, yes, but good. Though I’m not yet quite okay with the fact that since this story was written by Eastman and Laird, it is technically speaking canon for the original turtles, and it’s a rather grim last chapter to that story. Luckily, as Mikey once said, ”nobody stays dead for very long in comic books”.
PS. Pari sanaa tästä kuvasta. Lainasin The Last Roninin yhdelle kaverille, joten piirsin tämän ilman mallikuvia, ja tiedän, ettei tämä ole lainkaan sitä tyyliä, jota sarjakuva edustaa. Mutta olen muutenkin kilppareita piirtäessäni ottanut eri sarjakuva- ja sarjatulkinnoista omia suosikkijuttujani ja yhdistellyt niitä haluamallani tavalla. Tykkään myös aina piirtää kilppareille hännän, niin kuin alkuperäisissä sarjiksissa. Se on usein jätetty pois eri tulkinnoissa, mutta minusta se on hauska. Onhan Tikku-rotallakin häntä, miksi siis ei kilpikonnilla?
PS. A couple of words about this drawing. A friend of mine borrowed The Last Ronin from me so I drew this without references knowing that this isn’t anything like the comic. But I’ve mixed and matched my favorite parts of different versions of TMNT from comics and TV shows. I also like to draw the turtles having a tail like in the original comics. It’s been left out in most interpretations but I find it funny. I mean, Splinter the rat has a tail, so why not the the turtles too?
TMNT and The Last Ronin created by Kevin Eastman and Peter Laird
Ruskaretki, osa 1/2
AUTUMN HIKE, PART 1/2
”I’d want to organize an autumn hike in the Kilpisjärvi area. I wonder if anyone would like to come along?” //
Big Brother: ”I could come.” Miko: ”Me, too.” ”Just the three of us? Well, it’s quality over quantity then!” //
Snowhorse came to help me with packing. ”I’d need to fit all this stuff… into this backpack.” ”I always hate this state of packing.” //
”And which order shall I put in all?” //
”I’d want so many things so that I can easily get to them, like the first aid kit, raincoat, dry socks, some food, the map and other stuff, too…” //
”You can’t pack everything on top!” ”I know, but I’d like to!”
Päätin tällä reissulla piirtää osan sarjiksista jo maastossa retken aikana, siksi nämä loput ovat vähän erinäköisiä kuin yleensä. Olen myös piirtänyt ne suoraan tussilla tai kuulakärkikynällä ilman luonnoksia, joten niistä puuttuu se vähäinenkin huolittelu, josta tavallisesti blogini lukijat saavat nauttia.
This time I decided to draw some of these comics already during the hike and that’s why the rest of these comics look a little different than usual. I’ve also drawn them directly with a marker or a ball-point pen without sketches so they lack the usual minimal effort that my readers normally get to enjoy.
On Kilpisjärvi: ”Let the hike begin!” //
”I guess it’s this path.” //
45 minutes later… ”It wasn’t this path.” ”Whoops, the very first path we followed was a wrong one. This is slightly embarrassing.” ”You don’t say?” //
”The view is nice, though.” ”Yeah, 6/5 would watch again.”
”It would be so nice if I found a white willow grouse feather!” //
”Oh, a white willow grouse feather!” //
”Trallalallallaa!” //
”Oh no, I dropped it!” //
”Oh no, the creek swallowed it!” ”Burb!” //
”Well, maybe it is the sacrifice I have to make so that the creek doesn’t swallow Big Brother!”
Surullista tässä riekonsulkajutussa oli se, että se tapahtui suunnilleen ensimmäisen kahden vaellustunnin aikana juuri kuten tässä sarjiksessa on kuvattu – enkä sen jälkeen enää löytänyt toista valkoista riekonsulkaa!
What’s sad about this willow grouse feather story is that it happened during the first two hours of our hike pretty much exactly as I’ve drawn it here – and I didn’t find another white willow grouse feather afterwards!
”It’s very annoying to walk in this wet mud…” //
”It might be drier further up the slope.” //
”!” //
”It’s over, muddy path! I have the high ground!”
Muistiin laitettakoon: ei kannata piirtää punaisella kynällä ilta-aikaan kun muut ovat jo nukkumassa ja sen takia pitää käyttää punaista otsalampun valoa ettei herätä muita. Punaisessa valossa punainen väri näkyy äärimmäisen huonosti, ja piirtäminen on todella hankalaa.
Note to self: it’s not a great idea to draw with a red pen in the evening when others are already asleep and you need to use a red light so you don’t wake them up. In red light you really can’t see the color red very well and drawing is extremely difficult.
Kypärä, osa 2
Kypärä, osa 1
HELMET, PART 1
”Hi Mom!” ”Hello!” //
”Uhm… since when have you had a biking helmet?” ”Like, last week.” //
I was just going biking… //
…when I heard the neighbor’s toddler ask their mother… ”Mom, why doesn’t that lady wear a helmet?” //
”Is she a bit dumb?” ”I guess I am…” //
”So that’s why.” ”This is great! I love this kid!” //
”But this helmet is so black! I feel like I’m Darth Vader!” ”I have been trying to tell you for years that you should wear a biking helmet. Luckily you hear the truth from the mouths of children…”
Takaisin normaaliin aikatauluun
BACK TO YOUR REGULARLY SCHEDULED COMICS
…elikkäs kuukauden päivittäisen postaamisen jälkeen takaisin normaalijärjestykseen eli noin kahteen kertaan viikossa. Minun piti piirtää tässä kuussa paljon, mutta enpäs sitten töiden takia ehtinyt. Tässäpä teille torstaipäivitykseksi roolipelivuoheni Kake nauttimassa vapaahetkestä.
…so after a month of posting daily we shall return to the normal order of things and to the two or so posts a week. I was supposed to draw a lot this month but due to work didn’t have the time. Here’s a picture a my RPG goat Kake enjoying a moment off for your Thursday update.
Totta puhuen en itse asiassa postannut kertaakaan elokuussa, vaan olin ajastanut koko kuukauden postaukset jo heinäkuussa. Eli olin oikeasti kuukauden tauolla blogihommista ja vain vaikutin aktiiviselta.
To tell the truth, I actually didn’t post once in August but had instead timed all the August posts already in July. So what I really did was that I took a month off doing anything blog-related and just appeared active.